Mullei oo ollu kunnon joulumieltä vuosiin, mikä on harmi ku muistaa ne kaikki jouluhässäkät mitä skidinä oli ja kuinka paljon sitä aina ootti. Kuviot on nykyään kyl vähä erilaiset, sen lisäks et ei oo ite enää lapsi (paitsi välillä hihiih), aiemmat isot sukujoulut on kaventunu perhejouluiks, joulukuusta meil ei oo ollu vuosikymmeneen ku faija on nii allerginen (kuusi vai faija, hhmm..), lunta harvemmin sataa aatoks, ja lahjoja ei tuu todellakaa samassa mittakaavassa ku aiemmi.
Tänä vuonna joulunviettoon lähteminen tuntu viel kurasemmalta ku yleensä, ku isobroidi muutti vasta muutama päivä sitte Saksaan, ni vietetään tää vuosi vajaalla miehityksellä. Silti tänä aamuna porukoitten luota herätes tuli eka oikee joulumielipilkahdus, ku unen sekaan kuulu faijan Lumiukko-tunnarin vihellys (Samu Sirkan joulutervehdyksen lisäks paras joulupiirretty ever) <3.
Small things, big feelings.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti