perjantai 7. helmikuuta 2014

Friends friends friends

Ihanku ois vapaapäivä, ku menee vasta yöks duuniin. Tällä jos millä saa vuorokausirytmin taas kivasti sekasin, ootan huomista nukkumapäivää innokkaammin ku koko yön kukkumista teinien kans (unohin kans nukkuu päikkärit, damn), vaik siitä tulee toisaalta kyllä varmasti tosi hauskaa. Duunin keittiössä on bongattu taas joka talvisena asukkina HIIRI. Viritän jo valmiiks äänihuulet täysvalmiuteen, kiljumista, nopeita juoksuspurtteja ja hysteeristä paniikkinauruu on ootettavissa ens yöks enemmän ku tarpeeks :D

Tällai ystävänpäivän alla, ku duunissa funailee kaikennäkösiä pinkkejä ja pörrösiä juttuja skidien kanssa ja niitä varten, ni väistämättä miettii vähä enemmän omia frendejä kans. Varsinki ku nyt Facebookissa on mahis tehä "minielokuva" omasta ajasta siellä, ja Facebook valkkaa jotkut kuvat ilmeisesti jotenki tosi randomisti siihen esille. Tsekkasin omani nimittäi, ja mietin parissaki kohtaa et kuin paljon kaveripiiri onkaa välillä muuttunu, samalla ku ite on liikkunu ympyrästä ja kaupungista toiseen. Toiset pysyy, toiset putoo pois, toiset on jossai siin välil. Kreisii. Ja kaikilla on silti ollu siin matkalla oma merkittävä roolinsa.

Mulla, niinku monella muullaki, on vähä kaikenlaisia frendejä, jos niitä nyt tarvii määritellä jotenki. Tällä mä tarkotan kavereita, hyvänpäivän tuttuja, kavereitten tuttuja, broidin frendejä, lapsuuden kavereita,duunikavereita, etc. ja sit niitä rakkaimpia ja tärkeimpiä ja ihanimpia jotka jotenki vaa ilmestyy matkan varrel jostai, joitten kanssa sä elät suunnilleen symbioosissa, oli teitä sit kaks tai viis, ja nähtiin sit jokapäivä tai kerran kuussa, tai oltiin sit tunnettu vuosikymmeniä tai vaik vaa viikkoja. Toisten kans bondaa paremmi ku toisten, toisten kans sulaa enemmän yhteen ku toisten. Vaik ois kuin erilainen tai samallainen. Joittenki kans saa jäykistellä alkuun enemmä, ku taas toisten kans tuntuu et oltas nähty vast eilen, vaik oltas nähty oikeesti vaik kuin pitkä aika sitte. Juttu jatkuu siitä mihin se on viimekski jääny. En tiiä mite ne määräytyy, onkse vaan sattumaa vai suunnitelmaa et jotkut ihmiset vaan tulee sun elämään ja jää siihe.
Jos joku kysyis, et pitäs sanoo yks asia mistä mä oon kiitollinen, ni se ois epäilemättä se, et mä oon saanu ympärilleni nii mahtavia ihmisiä. Niitä joitten kans nauretaa nii et naamaan sattuu, jotka repii sut pohjalta ku sä et ite jaksa enää nousta, jotka tukee sua hankalissa päätöksissä (tai ainaki ymmärtää ne), ne jotka tajuu sun typerät jutut, ja jotka tuo sulle kukkia sillonku sä sitä vähiten ootat. Mut siltiki: "Sometimes just being there is enough" ja se jos mikä on parasta.

Onneks mun ei oo tarvinnu koskaa jäädä yksin, siltä osin oon yks lucky bastard.

<3