sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Dad, you're fucking fantastic

Viime kirjottelu oli sopivasti äitienpäivän alla, ja vaikka siitä onki aikaa nii on ilmeisen hyvä palata blogimestoille näin isänpäivänä.
Meijän faijaha on paras ikinä. Niinku monen muunki omat faijat varmasti on, mut mullei oo kokemusta ku meijän perheen päästä, joka on nykyään jo varsin Silver Fox.

Mut mitä isiin tulee, nii mul oli mieles pari juttuu. Näistä vois kirjottaa helposti kirjan tai pariki, mut pysytää nyt vaa tälläsissa pintaraapasuissa. Ensinnäki, sillon pienenä..

Faija oli se joka hääri puuvajassa fiksaillen millon mitäki. En tiiä ikinä mitä se oikeestaa teki, mut olin aina messissä viereisellä ruuvipenkillä nakuttamassa jotai naulaa johonki puupalikkaan. Koska se oli vaa siistiä. Sit ylpeenä kerroin et oltiin isin kans nikkaroimas.

Meil oli vene, jolla ilmeisesti mä ja faija hengailtiin huomattavasti enemmän ku muu perhe. Joka venekeikalla oli mukana nötköttiä ja näkkäriä, ja oli sää mikä vaan nii järvellähän käytiin.

Faija teki kotiviiniä tosi monta vuotta ite. Me oltii aina mukana pullotuspuuhissa, meitsi asetteli kelmunpalasia pullonsuille ja broidi laitteli korkkeja kiinni. Tästä vois tulla tällä vuosituhannella joltai taholta vähä sanomista, mut onneks sillo oltii kasari-ysärivaihtees tää oli iha normikeikka :D

Nuorempana..

Faija ei ottanu nii paljo kirraa mun tekemisistä ku mitä mutsi. Narahin röökistä joskus 16veenä sille, eikä se kertonu äitille siit mitää. Pöllin kans joskus sitä samaista kotiviiniä kellarista, josta tottakai jäin lopulta kiinni. Mutsilta tuli nuhteet, faija ilmotti vaa et kerro ku tarviit nii hän kertoo mitä niist saa ottaa.

Mälläsin ajokortin ekana vuonna sen auton yhessä kolarissa, josta mutsi veti heti hullut pultit ku auto oli romuna, mut faija kysy puhelimessa ekana et kävikö mulle mitään.

Jos tuli sanomista jostai asiasta, nii tiesin et se tulee iha aiheesta, ja sit oli parempi olla hiljaa ku vänkätä vastaan mitää. Faijan auktoriteetti on aina ollu nii jäätävää, vaik se on samalla kuitenki tosi lempee ja kiltti. Mut se kunnioitus. Tsiisus.

Tällai aikuisempana..

Näähään tosi harvoin, ku asutaan eri kaupungeissa. Se on toisaalta iha hyvä, sitä yhteistä aikaa arvostaa sit huomattavasti enemmän.

Faija on lunkkiintunu iän myötä paljo. Varmasti ku ei enää tarvii huolehtii meijän lasten menemisistä nii paljoo, vaik edelleenki ku se alottaa lauseen "kuules Laura.." nii sitä tietää et nyt puhutaan aika vakavasti tulevaisuudesta tai raha-asioista. Miehistä ei ikinä. Never.

Faija kertoo edelleen parhaimmat ja mauttomimmat läpät. Joskus se soitti keskellä viikkoo, myöhään illal, kelasin et joku oli kuollu, mut isi se siellä oliki vaa keksiny uuden puujalkavitsin, ja sehä piti saada jaettuu jolleki ku mutsi oli jo nukkumassa :D


Mä vietin viime kesälomal puoltoista viikkoa mökillä faijan kans. Vähä jännitti etukäteen, ku ei olla oltu nii pitkää aikaa kahestaa tositositosi pitkään aikaan. No nätistihä se meni tietysti. Käytii kalassa aina ku sää salli, maalattii toinen mökki ja totesin taas kertaallee et iha samasta puusta täs ollaan. Faija on kattonu mun sähläämisiä aika kauan, iha silläki ku oon vähä kömpelö, ja "oho" tai "hups" kuuluu aika monta kertaa päivässä. Ei menny montaa hetkee ekana mökkipäivänä ku pääsin nokittaan sitä sen omista sähläämisistä, et mistähä mä oon oman rävelöimiseni lopulta sit perinytkää. Saatii hyvät naurut. Me ollaa monessa kohtaa muutenki samallaisia, nii luonteenpiirteissä ku käytöstavoissaki. Mikä on tietysti mun mielestä vaa hurjan siistiä tietysti, ei haittaa yhtää.

Yks faijan parhoista piirteistä on, mitä mä arvostan ihmisissä tosi paljon ylipäänsä (jostain syystä miehissä etenki, tää oli meijän edesmenneessä paapassa kans parhainta), et voi olla hiljaa ilman et se tuntuu mitenkää epämiellyttävältä, tai et tarviis sanoo jotai. Tää on päteny sieltä puuvajanikkaroinnista ja venereissuista asti tähän päivään. Kesti aikansa et tajus mitens arvokasta se on, mut ai vitsi. Is nice.

Mä aina välillä huudatan broideja siitä, et kuinka pojat ettii sen kaltasta naista itellen mitä niitten mutsi on. (Tää pitää toisen broidin kohalla monessa kohtaa paikkansa, true story. Ja kaikella rakkaudella tietysti kälyä kohtaan :D ) Ja jäbät tietty yrittää nokittaa aina sillä et tyttäret ettii semmosta miestä mitä niitten faija on. Sit pääsen muistuttaan niitä kuin siisti faija meillä on, ja jäbät totee sen olevan ihan totta. Tadaa. Voitin. Eri asia on sit vaa et mistä sellasen miehen löytää, mut hyvä et on ees se yks <3