LONDON BABY!! (seuraa myös kuvaraiskaus, sori)

Mun yks suuripieni unelma kävi toteen viime kuussa, ku lähettii viettään Anin kans syyslomaa Lontooseen.

L O N T O O S E E N . O H  M Y  L O R D .

In a while you will feel fine - bag :D

Olin nii pähkinöinä ku alettiin ees puhuu tästä kesällä ja varailtiin hiljalleen hotlat ja lennot. Siitä asti kajahteli vähä välii kreisikiljunta: "LONDON BABY!!" ku laskettii päivii ja mietittii paljo laukkuihin mahtuu kamaa (lähinnä et paljolla pärjää ja paljo jää tilaa shoppauksille). Viikko ennen lähtöö löpö oli iha loppu, olin niin loman tarpeessa, en tajunnu enää et ei oo ees montaa päivää ku mennää, eikä korkeenpaikankammosta jännittäny ees lentokentälle mennes tai koneen noustes. Lähtöskumpalla ja väsyllä saatto olla osuutta asiaan toisaalt vähä.. Vajaan kolmen tunnin lento meni iisisti, laskeuduttii Gatwikille, hypättiin junaan, matkattii Victoria Stationille, ladattii Oystercardit ja sunnistettiin metrolla meijän hotellille joka oli iha Lambeth Northin metropysäkin vieressä, nakattii laukut hotlaan jemmaan ja lähettiin käveleen siks aikaa et meijän huone vapautuu.

Tiiettiin et London Eye on jossai siin huudeilla, mut sit ku päästiin sen juurelle ja nähtii näkymät Thamesin yli, Big Benit ja muut, nii alko hiljalleen iskee et enää ei pläänitä, nyt ollaan OIKEESTI perillä. Seuraavat kolme päivää meni jossai hullus kepeydes, tuntu et joku osa musta kuuluu sinne, kaikki meni vaa nii ihanan iisisti!

BIG BEN ON KELLO!!

"If you will it, it is no dream"

Buckinham Palace! The real one!!

London by night

Ekana päivänä nähtii London Eye, Big Ben, Buckingham Palace (näit oli joku tuhat täl reissul, en ollu iha kartal aina, ja sit viel oikeesti vähä petyin ku näin sen oikeen, se oli nii pieni!), Saint James Part, Piccadilly Circus ja käytii viel illan päätteks Chinatownissa Sushilla.

Tokana päivänä startattii Covent Gardenista. Ei tiietty eka mikä se ees on, mut todella moni kysy meiltä reittiä sinne ekana päivänä nii piti käydä tsekkaa. Onneks käytii, se oli nätti. Siitä jatkettiin British Museumiin "käymään", mut pintaraapasusta päädyttiin tsekkaamaan kaikki karttaan merkatut highlightit, ja kappas aikaa kuluki vähä enemmän ku aateltiin. Onneks ei ollu kiire mihinkää, nii ei ollu oikeestaa ees nii väliks. 

Näkymä meijän hotellihuoneen ikkunasta

Skeittipuisto London Eyen vieressä oli täynnä siistejä graffitteja

Fish&Chips/Fish Platter

Koettiin maximaalinen brittielämys ku British Museumin jälkeen lähettiin masut kurnien ettiin safkaa. Sohosta löyty pieni pubi, Three Hounddogs, ja listalta vielä kokematta jääny Fish 'n Chips. Niinku moni muuki pubi siellä, tääkin mainosti että niitten annos on kaupungin paras. Otettii toiseks annokseks Fish 'n Chipsien kaveriks Fish Platter joka oli T Ä Y N N Ä kalaa ja mustekalaa ja ah kaikkee ihanan hyvää ja terveellistä.

Venattiin ruokaa, saatiin bisset (jotka oli pubin oman panimon tuotosta), mietin mite onnellinen oon, ja samaan aikaan soi Oasiksen Wonderwall. A I  N A U R A T T I K O ?! :D Se oli mahtavaa!!

Matka jatku safkailujen jälkeen Oxford Streetille shoppaamaan.

Kaikki kuumotteli et Englannis on iha paska sää koko aja. Meil oli kolme päivää PELKKÄÄ AURINKOO!
IN YOUR FACE RAIN! IN YOUR FACE!!

Sanoin Starbuckin jonos: "Onneks meil on nää kansainväliset nimet nii ne on helppoi tääl."
Sit must tuli Rona :D

Oxford Street

Kolmantena ja vikana kokonaisena päivänä suunnattiin auringonpaisteessa Hyde Parkiin. Siitä sit metrolla Camden Towniin, josta toiseen ääripäähän Notting Hilliin. Näissä kahessa mestassa oli p i e n i ero keskenään, Notting Hillin hiljasuudessa ja siisteillä kaduilla kaipasin vähä takas Camdenin värikkyyteen ja ihmisvilinään. Muistettiin käydä tsekkaan kans Harrods, en uskaltanu oikee koskee mihinkää ku pelotti et hajotan jotai.

Meijän hotellin alakerras oli Costa-kahvila. Siit tuli meijän aamupalakantis.

Sieltä sai kans ihanaa Lemon Tartia. Aka Pacman.

Underground ja meijän pysäkki

Hyde Park smile ja vitusti lintuja. Pelotti vähä. Kiitos Hitchcock.

Ani siellä loikkii :)

Syksy Hyde Parkissa

Oh yes we did.. ;)

Camden Town

Camden Lock

Keskiviikko-torstai yönä koettiin jännitysmomentteja hotellilla ku joskus kolmen aikaan alko kuuluu iha jäätävä piippaus. Puol unessa Ani kysy et mikä vittu täällä huutaa, johon vastasin ite puol unessa et palohälytys. Kiroiltii vähä aikaa, todettii et se ei oo palohälytys, tai sit se on vaa meijän huonees, vaan et ääni tulee ehkä meijän ilmalämpöpumpusta. Vedettii kengät jalkaan ja mentii yöppäreis respaan ilmottaan asiasta, Respansetä tuli kattoon, piippaus oli loppunu koska huone oli ehtiny vähä tuulettuu siinä kohtaa, koko masiina oli vaa jotenki ylikuumentunu ja alkanu huutaa. Eipähä siinä, ei oltaskaa haluttu nukkuu hyvin sitä yötä ku parin tunnin päästä pitäs herätä aamulennolle muutenki. Avattii ikkuna vähäks aikaa, heräsin siin vaihees kunnol, alko naurattaan iha hulluna ku mietittiin et mille on näyttäny ku kaks suomalaispimuu tulee yöl respaan tukat sekasin, silmät puoliks auki, yöppäreis ja lenkkareis ilmottaan et "There's something ringing." Ahahahahhh. Ehkä ne on tottunu jo näkemään kuitenki kaikennäköstä sankaria siellä :D

Saatii nukuttuu loppuyö kunnol, herättii ajois, haettii viel kantiskahvilasta aamupalaa (salted caramel cupcake. Omg. Olin kuolannu sitä kauan ja halusin sen lähtöaamikseks, croissantin ja ison laten kans), ja alettiin suuntaa sinne mistä oltiin tultuki. Lambeth Northin metris, yks metrovaihto välissä Victoria Stationille ja sit junalla taas Gatwickille. Ei menny iha nätisti tässäkää kohtaa, ja ois menny viel huonommin jos britit ei ois nii ihanan ystävällisiä. Meijän aamupalat oli pakattu pieniin paperikasseihin kummallaki. Anital läikky kahvi jo alkumetreillä siel pussis, pohja rupes mureneen ja näytti siltä et koko aamupala tulee koht sielt läpi. Victoria Stationilla bongattiin saman kahviketjun mesta ja Ani lähti hakeen uutta pussii sieltä. Samaan aikaan ite l a s k i n oman aamupalabägini mun matkalaukun päälle siks aikaa et saan kummatki kädeks hetkeks vapaaks, varmaa tsekkasin passin tallessa olon tuhannetta kertaa tms.. Sinä hetkenä ku olin ottamassa pussista taas kiinni, se heitti voltin ja levis pitkin Victoria Stationin lattiaa. Kahveineen päivineen. Meinas tulla itku. Mut n ehtiny ihmetellä montaa sekuntii sitä sotkuu, ku eka joku jäbä juoks tuomaan mulle servettejä et saan vähä siivottuu ja seivattuu sen mitä oli pelastettavissa, ja seuraavaks viereisen kahvikojun pitäjä toi mulle uuden pussin vanhan tilalle. Ei ehtiny tulla itkuu eikä kilareita, safkat pelastu ja taas kerran hämmennyin siit miten ystävällisiä ihmisiä siel onkaa. Kyyniset suomalaiset sais ottaa mallii oikeesti, jengi ois paljo onnellisempaa jos opeteltas ottaan toisia enemmän huomioon eikä nojattas siihen "koska me ollaan suomalaisia"-steretotypiaa

7am, ei ollu metros ruuhkaa

Bye bye London, Hello Helsinki

London adventures of Mrs J. and Ms. K

Rakastuin. Takas on päästävä.