Mitä vähemmän tätä vuotta on jäljellä, nii sitä enemmän musta tuntuu et alan oleen oma itteni ja aina vaan enemmän innoissani tulevasta. Tai sit se johtuu vaa siitä et lopetin viime viikon bailaamal kolme vikaa iltaa :D, eikä ollu varsinaisesti aikaa märehtii ja pähkäillä kaikkee. Pelkästää pikkujuttujen pois saaminen päiväjärjestyksestä on tuottanu hyvää mieltä, en muista koska oisin ollu viimeks näin tyytyväinen kaikkiin lopputuloksiin, ja suurin tekijä näissäki jutuissa oon ollu vaa minä ite. (Siis mul soi tää pääs? Hahahahh, omg.)
Yks juttu kuitenki, mikä ei vältsillä kuulosta kaikille ees jutulta, mut mulle se on isoki asia, on neulominen. Ja se on nyt back. Yleensä puikot heiluu pitkin vuotta ja pääosin niil syntyy sukkia, millon itelle, millon muille, mut tänä vuonna ei oo paljoo kiinnostanu, niinku ei mikää muukaa. Kipinä on onneks palannu, mun laatikot pursuaa kaikkei ihania lankoja jotka oottaa puikoille pääsyä, pelkästää parin kerän kattominen aiheuttaa aina pienen sekoomispistetilan (ne on semmosta ihanaa my little pony väristä paksuu lankaa, en kestä <3 ) mut viel pitäs venaa sen verra et keksin mitä niistä teen. Sen lisäks et neulominen on ehkä parasta käsillätekemisterapiaa, nii huippuu siinä on kans se ku sä saat antaa jolleki jotai sun oma tekemää. Lahjaks. Tai ylläriks. Tai vaik ne ois tilattuki sulta, mut sä oot kuitenki ite tehny ne. SE on paras tunne ku sä näät sen toisen onnen, ja sä oot se joka sen on saanu aikaseks. Sen pointin varmaa löytää tästä jo. Oon tästä nii kikseissä siks et viimesin pari meni lahjaks vast pari päivää sitte, ja lahjan saaja ja muut vieraat oli niistä nii innoissaan et siin kohtaa ei voinu hirveesti olla ite lämpeemättä. Hihihh <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti