Viikko sitte olin yllättämässä frendiä sen 30v synttärijuhlilla Joensuussa. Olin plääniny viettäväni siel muutaman päivän miniloman, kerroin tulevasta reissusta parille siellä asuvalle frendille vaan ja koetin pitää suuni ja varsinki someni kiinni koko asiasta. Juhlaillan aikana ilmaannuin sit vaan oven taakse rikoskumppanin kanssa joka oli hoitanu kaikki järjestelyt siellä päässä. Ylläri onnistu täydellisesti! Frendien ilmeet ois pitäny saada ikuistettua ku naamat veny eka "Ihan normii et oot täällä meijän kans kemuttaas"- ilmeestä "MITÄ SÄ TÄÄLLÄ TEET?!"-ilmeeseen. Varsinki synttärisankarin intopaniikkihuutelut "LAURA ON TÄÄLLÄ! LAURA ON TÄÄLLÄ!!" kerto kaiken olleellisimman. HAHAHAHAHAHH! HUIPPUA! Kemut meni kivasti, skumppa maistu ja seuraavana päivänä väsytti kovasti. Oli kiva ottaa miniloma Helsingin höyryistä muutenki, nähä frendejä, päivittää kuulumiset ja juorut ja temmeltää frendin koht 3v pojan kanssa, joka sanoo mua Aua-tädiks <3. Se pikkujäbä on muutenki nii mahtava tapaus, ootan innolla millasia seikkailuja sen kans saadaan tulevaisuudessa aikaseks.
Tekee ihan jäätävän hyvää päästä välillä muutamaks päiväks omista ympyröistä ja kuvioista, vaik ajatus arkeen palaamisesta tuntu junassa istuessa hankalalta, olin kuitenki nollannu kaikki työasiatki nii huolella et oon ollu vaa iha superonnellinen tän viikon. Ekaa kertaa lähin kans lomalle sillai et jätin oikeesti kaikki duuniasiat duuniin, en jättäny työkavereille mitää TO DO-listaa (mitä aiemmin oon tehny, koska ne ei ois muute tehny mitää :D ), ja kerroin myös niille ennenku jäin lomalle et mulle ei tarvii sit soitella tai viesteillä mitää työasioita. Minkä ne tekiki. Parasta duuniin palatessa oli, et jäbät oli oikeesti tehny omatoimisesti asioita joita on pitäny järkätä. Aiemmin meijän roolitus on menny niin että mulla on ollu narut käsissä kaikista asioista, ja oon pitäny huolen et hommat skulaa. Mikä oli ymmärrettävää siinä vaiheessa ku kaikki muut duunarit oli uusia, mut tän vuoden alussa ilmotin et hommat muuttuu nyt tai oon yhtä piipussa ja sekasin ku viime vuonnaki. Kaikkien piti vähä muuttuu. Mun piti lakata käyttäytymästä sillai et oon vastuus kaikesta, ja työkavereitten piti lakata kohtelemasta mua sillai et oon se joka iskee viimesen niitin. Vaik on kiva et töissä ne sanoo mua Bossladyks, otan sen ennemmin nii et oon ainoo nainen meijän tiimissä, ku et oon se pikkupomo jonka Reino-tossun alla on sit muu tiimi. Ekaa kertaa must tuntuu et ollaan oikeesti samalla levelillä koko porukka, ja mulla on jotenki enemmän aikaa panostaa kaikkeen muuhun ku asioitten ylläpitoon. Tästä fiiliksestäki johtuen käytiin muutaman teinitytön kanssa viikon päätteeks kattomassa vähä keikkoja Musicians Against Racism- tapahtumassa. Tsikut sekos pelkästää siitä et ne pääs bailaan eturiviin (ja kattoon Mustaa Barbaaria), mut ne kerto myös paluumatkalla et kuin kiitollisia ne on siitä et on olemas joku aikuinen joka vie niitä tommosiin tapahtumiin, ilman sitä tunnetta et niitä hyysätään tai jotenki koulumaisesti arvioidaan. Vaik välillä duunissa tuntuu et oon vaan yks orava pikku pyörässään, nii NOI hetket jos mitkä muistuttaa mua siitä et kuin siistiä ja antosaa nuoriso-ohjaus voi olla.
Paras duuni ikinä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti