keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Pandabear ja jännäintopaniikki

Mul on ollu aika pitkää haaveena ottaa uutta inkkii, ja varsinki jotai isompaa kuvaa reiteen. Tähä asti nää kaatu erinäisiin syihin, ei oo massii tai en tiiä mitä haluun, mitä näitä kaikkii nyt sit oli.. Potku äässille tuli synttäreinä ku duunikaverit yllätti mut lahjakortilla Legacy Tattoolle, jossa olin käyny ottaan aiemmanki tatskan. Ne oli kypsyny vissii siihen et haaveilin vaa enkä tehny asialle mitää hahahh. Oli puol vuotta aikaa keksii mitä haluun, ottaa itteensä munista kiinni (noin kuvainnollisesti), valkata kenet haluun mua tatskaamaan ja laittaa postia toiveista menemään. Haluumisen lista oli aika loputon, mut päättäminen oliki aika iisiä lopulta. Mul on joku juttu karhueläimiin, diggaan niistä iha jäätävästi. (Voi olla et skidinä Taotao, Jaki ja Nuka, Nalle Puh ja erinäiset luontodokkarit on aiheuttanu jonku aivopesun?) Karhuis on vaa sitä jotai. Kelasin eka tavallista karhuu, mut siit puuttu joku juttu. Jääkarhut taas on kans siistei, mut mut. Sit se tuli. Panda. Ohmy. Mut se tarvi viel jotai. Bambu ei tuntunu ees vaihtikselta. Piti keksii jotai mitä se ei ainakaa oikeesti vetäis. Timanttiajatus oli redi. Sit piti vähä perehtyy millasta jälkee jäbät siellä tekee, onks mun toive millään tapaa ees realistinen toteuttaa. Ku vastaan tuli Samulin tekemä karhu, se vakuutti mut nii täysin et en paljo tsekkaillu muitten töitä sit enää. Sinne mennää.

Jännitti hulluna laittaa pelkkää mailiaki jo, taisin hannata senki kans aikani. Jännitän muutenki iha sairaasti aina helposti. Piti sit pitää puhe tai esitelmä tai mennä johonki uuteen mestaan tai maailmanpyörään tai lähtee treffeille tai etc. Paniikki. Oli se sit pelottava tai ihanan jännittävä juttu. J Ä N N I T T Ä Ä  A I N A  N I I N  V I T U S T I. Mut babystepsien kautta marssin lopulta innostusjännityspaniikissa eilen aamupäiväl jurruteltavaks. Huuh. Äkkiiä se siitä purkautu kuitenki, ku alkusäätämisten ja mallailujen jälkee kuuli et kone lähti käyntii nii unohin koko jännäilyn. Päätin viel et en tsekkaa koko tekelettä ennenku pidetää eka breikki tai kuuluu et se on redi, sama siinä pöydällä pötkötelles, eikä se tälläkää kertaa sattunu.

Se lauennu innostusjännitys vaihtu sanoinkuvaamattomaks fiilikseks vajaan parin tunnin jälkeen ekan tauon kohalla. Kuva oli melkee valmis, viel oli jotai hienosäätöö tulos. Mun leuka p u t o s ku näin sen kuvan ekaa kertaa. OHMYFUCKINGOD MITÄ DUUNIA! Se oli jotai niin paljo siistimpää ku mitä olin osannu ees oottaa! En ollu saanu koko päivän aikana ehkä yhtää järkevää lausetta viel suustani, mut nyt en saanu sitä vähästäkää. En tiiä millä euforial sitä fiilistä ees kuvais. Tsiigaan edelleen välil kuvaa ja jalkaa vuoronperää enkä tajuu et se on oikeesti mun jalas. Kreisii. Sairast. Ei mitää järkee. Huuh. Tiiän keltä meen hakeen seuraavatki inkit, ja pandalle kaverin :)

Ai mitä siitä sit tulii. No tää.



Luv it <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti